Perjantaina raahustin viimeisillä voimillani, kaikkeni antaneena, raskaan työviikon päätteeksi sohjossa ja räntäsateessa pitkän matkan ylämäkeen paikalliseen Siwaan. Rasittavan ja rankan jonotuksen päätteeksi ojensin postipojan kantaman lappusen postin tädille tärisevin käsin... no joopa joo! Ei se nyt ihan noin rankkaa ollut, mutta jotain sinne päin .

Joka tapauksessa postissa odotti jo alkuviikosta tullut SNY-paketti, ihanaaaaa! Tuntui tosi mukavalle aloittaa viikonloppu, hakea paketti postista, pari kivaa lehteä Ärrältä ja viinipullo siitä Ärrän naapurista ja painua kotiin viettämään perjantai-iltaa.

Paketista paljastui koko perheen riemuksi hirmuinen säkki irtiksiä. Ne on syöty jo, sen vuoksi niitä ei näy kuvassa .

Muuten paketin sisältö näkyy tässä:

Paketissa oli vadelman väristä villalankaa, josta tykkäsin kovasti. Väri on jollain tavalla tosi raikas ja pirteä, kiva! Mitähän tästä tekisin, hmm... Paketista löytyi myös Prymin puikkojen päitä, tiskirätti ja valovirkkuukoukku kokoa 2.5. Jep, virkkaan tosi paljon ja tämä on hyvä apu varsinkin mustaa lankaa virkatessa, kiitos!!! SNY:llä on ilmeisesti ainakin joissain asioissa samanlainen huumorintaju kuin minulla, sillä SNY:n kortit ovat juuri sellaisia, mitkä kääntävät suupielet hymyyn ihan väkisin.

Tosi mieluinen oli tämäkin lähetys, kiitoksia sinulle SNY!!!!!

Viime viikon vietin käytännössä paikallisessa terveyskeskuksessamme asiakkaidemme kanssa. Sikainfluenssa (miten voi jo pelkkä sanakin ärsyttää ) aiheuttaa hirmuista suhinaa työpaikallemme. Jos ei olla kipeinä, niin sitten jonotamme rokotuksiin. Siis jonotamme joko lääkäriin tai piikille, höh. Voisihan sitä muutakin välillä työkseen tehdä. Mutta ei auta, tämä on nyt tätä. Ihmettelen kyllä, että itse en ole ko. tautia saanut, sen verran rajussa altistuksessa olen ollut jo pitkän aikaa. Ehkäpä minä en sitten possuflunssaa sairastakaan. Tai sitten olen sen sairastanut huomaamattani, sekin kuulemma on mahdollista.

Perjantaina suuntaankin sitten kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jotka valloitamme yhdessä Tikin kanssa. Perjantain vietän Tampereen keittiötarvike- ja käsityökaupoissa. Lauantai kolutaan messuilla oikein hartaudella ja illalla naatiskelemme ravintolassa ruuasta ja viinistä. Ja kerrankin niin, ettemme ole aivan raato-poikki-väsyneitä messumyyntipäivästä! Sunnuntaina on aikaa nukkua pitkään ja kääntää kylkeä, kun messumyyjät raahautuvat myyntipaikoilleen aamunkoitteessa. Pitkän aamiaisen jälkeen voisi ajatella paluuta arkeen ja kotiin mukavasti junalla körötellen. Että silleen.

-Vika-