Lomasta on meneillään viides päivä, ja siinä ajassa on ehditty jo yli 1000km liikkumaan. Huruttelimme teiden tukkona Kemijärvelle perjantaina, mökkeilimme eiliseen asti ja nyt olemme Kemijärvi-cityssä. Mökillä oli varsin ihanaa, hellettä riitti, joten sääskiäkään ei juuri ollut, ja ulkona pystyi nautiskelemaan ihanista kesäpäivistä.

Lapset on ihmetelleet erämaan ihmeitä, poroja kun on enemmän kuin tarpeeksi, mökiltä oli syöty raparperinlehdet, kesäkukkaistutukset ja kaikki muu mihin poro turvallaan on vaan yltänyt.

Vakipysähdyspaikkamme on Hiljainen kansa- taideteos Kuusamon ja Kemijärven välillä. Veeraa meinasi aluksi vähän pelottaa moinen kansa, mutta pian uskalsi Veerakin tätä vaiteliasta sakkia lähempääkin ihmetellä.

Näitähän tosiaan riittää. Poroja on paljon ja ne on kesyjä. Mökin pihalle pyrkivät vaikka piha oli ihmisiä täynnä. Lapset rakentelivatkin poron karkottimia, joten eiköhän asia lienee kunnossa tästä lähin .

 

Mökin pihalla on veljenlapsien rakentama mörrimöykyn talo, pieni mökki mättään vieressä. Eemeli meni sitä ihmettelemään, ja sanoi sitten: täällä on pupu. Aikuiset tietty siihen että joo, siellä on pupu (äänensävyyn että joo joo, siellä on kiva mielikuvituspupu). Veeran usko pikkuveljeen oli vahvempi, ja hänkin meni asiaa ihmettelemään, ja totesi hänkin sitten että täällä on pupu. Pakkohan se oli kyynisten aikuistenkin mennä asiaa katsomaan. Ja ihan totta, mökkiin oli muuttanut ihana pieni jäniksenpoikanen!

Tämä pupu on siis mökkipihan uusi valtaaja.

Nyt aamukahvinkeittoon, palaan taas asiaan kunhan kaikelta lomailulta ehdin!

 

~Tikki