Ei voi tylsäksi luonnehtia meidän päivää, ei sitten millään. Aamusella odottelimme laivasta pääsyä Pete Parkkosen keikkabussin perässä, ja siitä pääsimme suuntaamaan kohti Göteborgia. Matka meni loistavasti, varuksi oli mukana kaksi navigaattoria, jotka molemmat neuvoivat kristillisesti eri suuntiin. Vikan navigaattori meinasi joutua ulkoruokintaan, se kun kehtasi ammua (ihan oikein, ammua) joka kerta (siis tosi harvoin) kun erehdyin ajamaan ylinopeutta (siis tosi, tosi harvoin). Ammuu tuli vielä sillee vihaisesti ja arvostelevasti AMMMmuuu!!! Navigaattoreista huolimatta pääsimme perille Göteborgiin, jossa saimme lastimme purettua.

Väsyneinä lähdimme kohti hyvin ansaittua lepoa kello 17.00. Navigaattorit jäivät meistä jälkeen jo ensimmäisissä mutkissa, joten lähdimme suunnistamaan ihan perstuntumalla. Totesimme melko nopeasti, että seitsenmetrinen asuntoauto, ja suurkaupungin kapeat kujat eivät oikein sovi yhteen. Pari kertaa aiheutimme totaalisen liikennetukoksen, ja muutamaan kertaan ajoimme kävelykatua ja bussireittejä pitkin, ja saimme osaksemme suunnattoman ihailevia katseita Nauru. Yksi tukos aiheutui kapealla kujalla kun suuntasimme kohti parkkihallia, mutta ovella huomasimme, että sisään mahtuu vain reilut kaksi metrisillä autoilla. Näin olisi siis metri automme korkeudesta pitänyt saada eliminoitua vauhdin otolla. Jätimme tämän tänään väliin, katsomme asiaa uudelleen huomenna. Kurvailimme ympäri keskustaa kolme tuntia!!!!!! eikä elefanttimme mahtunut mihinkään parkkiin. Vika keskittyi nauramaan vedet silmistä valuen, ja minä keskityin väistelemään ratikoita, ja hitaimpia  Göteborgilaisia... Lopulta minä näin pikkuruisen raon, noin 7,5m, hotellimme edessä. Vika yritti kovasti vakuutella, että ei tätä pirssiä moiseen rakoon saa, ja senhän minä otin silkkana haasteena. Koko kävelykatu pysähtyi seuraamaan operaatiota kun minä taskuparkkeerasin seitsenmetrisen hirviömme mutkassa olevaan taskuparkkiin. Tarjosin moista mahdollisuutta ensin myös hotellimme portieerille, ja ikkunasta kurkattuaan hän totesi: No thanks, it's too HUGE for me!

Jos joku mies haluaa tehdä saman perästä, niin ilomielin tulen kyllä katsomaan Silmänisku. Auto on nyt parkissa.

Lähdimme sitten syömään, ja vähän ihmettelimme valtavia poliisikulkueita joka paikassa. Istahdimme kadunvarsi ravintolaan, ja kuuntelimme valtavaa mekkalaa torilta. Poliisit pukivat mellakkavarusteita ja kysäisimme sitten tarjoilijalta, että mistä oikein on kysymys. Paikallinen jalkapallojoukkue oli mennyt häviämään ottelunsa, ja fanit "pikkuisen" ottivat tästä itseensä. Ravintolan henkilökunta ruuvasi ikkunoita kiinni, ja kantoi ulkomainokset sisälle, me joimme tyytyväisenä olutta ja söimme hyvää ruokaa muiden metelöidessä ympärillä. Mietimme takaisin tullessa, että huutaisimme torilla isoon ääneen LOOSEEEEEERRRRRSSSSSSSSSSS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!, ja juoksisimme sitten nurkan taakse. Hillitsimme kuitenkin itsemme.

Hotelli on, voisi jopa sanoa, huippuluokkaa! Kyllä tämä karavaarauksen jossain kadunvarressa voittaa. Nyt siirrymme siis viinilasillisen pariin, ja huomenna jätämme auton parkkiruutuun, ja hyppäämme ratikkaan.

~Tikki ja Vika från Göteborg