Kärsin parhaillani valtaisasta Caravan lagista (caravan lag on kehittämäni termi caravaanaroiden saavutetusta väsymyksestä, vrt jet lag , lainaus Wikipedia: Jet lag eli aikaerorasitus liittyy pitkiin itä-länsisuunnassa tapahtuviin lentomatkoihin. Esimerkiksi Suomesta Yhdysvaltoihin matkustettaessa syvän unen osuus lisääntyy alkuyöstä, mutta toisaalta varhainen aamuherääminen on tavallista. Selvemmin jet lagin oireet tulevat esiin lennettäessä lännestä itään.[1] Tällöin päiväaikainen väsymys on tavallista ja myös yöuni häiriintyy. Jos kyseessä on vain yhden tai kahden vuorokauden matka, ei omia nukkumistottumuksia kannata muuttaa. On parempi vaikka valvoa tavallista enemmän. Eletään siis kotimaan kellon mukaan.) Eli tämä valtaisa siirtyminen itä-länsi suunnassa on vaatimassa veroaan, väsymys painaa ja jalat kaipaa suurempaa kilometrihuoltoa.

Matka oli kyllä varsin mielenkiintoinen. Lähtiessä meillä oli yli sata pakkaa kangasta, palatessa niitä oli viisi pakanloppua. Eli ahkeria olimme, ja kieltämättä järjettömät alennuksetkin tekivät tehtävänsä. Kyllä tilkkuilijat olivat sen verta mukavaa sakkia, että ansaitsivat edullisia ostoksia! Monta hauskaa keskustelua käytiin, niin ruotsiksi, englanniksi kuin suomeksikin. Ja osa keskusteluista käytiin rehellisellä töpselinokkasaksalla. Oikean käden keskisormen säteilevä rasitusvammani sai taas tulta alleen, ja nyt pakkojen vetämisestä rasittunut kätöseni muistuttaa lähinnä räpylää.

Sunnuntain matka hotellilta messupaikalle sujui kuin tanssi. Ajelin Göteborgissa kuin ikäni siellä ajanut, ja ehdimme jo ihailla maisemiakin. Osaston purku oli ihan kakun pala, me kun olimme myynet kaikki pois, ja tehtäväksi jäi lähinnä roskien keruu. Matka länsirannikolta itäiselle sujui yllättävän tuskattomasti, satamassa nukkuminen ei ehkä ole maailman rentouttavin tapa viettää öitä, mutta siitäkin selvisimme. Laivaan päästyämme kävimme syömässä (tärkein ensin), ja sitten kaikki painuimme peiton alle moneksi tunniksi. Käytävillä kulkijat varmaan ajattelivat kuorsausta kuunnellessaan joidenkin todella osaavan ottavan ilon irti risteilystä...

Mukanamme ollut mies kesti meitä yllättävän hyvin, luultavasti hän kävi aina välillä nurkan takana takomassa päätään seinään, mutta suurempia ruhjeita ei otsassa näkynyt, joten kovin suuria turhaumia emme lienee aiheuttaneet. Mies oli onneksi myös varustettu hyvällä huumorintajulla, tosikko olisi varmasti tilannut helikopterin noukkimaan itsensä turvaan jo menomatkalla laivan kannelta.

Tänään reippaana töihin, ja tarkoituksena olisi saada kotikin lopulta valmiiksi. Luulen kuitenkin, että tänään en edes yritä suuremmin saada mitään aikaiseksi.

~Tikki är trött, mycket trött (me saatiin muuten hotellissa lisänimeksemme James Bond...)

Täällä nukuimme, ja tähän mutkaan parkkeerasimme seitsenmetrisen kauppakassimme...