Monen mutkan jälkeen olen rakentanut perheelleni pesän keskelle Savoa. Minä, Koillis-Lappilainen.

Jokainen on varmaan nähnyt sen mainoksen, jossa nainen kysyy savolaiselta torikauppiaalta, tietääkö tämä, missä posti (?) on. Ja torikauppias virne naamallaan vastaa, että suattaa tietääkin tai sitten ei suata tietää... Mainos varmaan naurattaa muualla asuvia ja ehkä savolaisia ittiäänkin. Mutta lappilainen tosikko, joka on joutunut/päässyt asumaan savolaisten keskelle ja yrittää vielä työskennellä heidän kanssaan, kiristelee hampaita aina tuon mainoksen nahdessään. Se kun on NIIN totta!

Kysyppä potilaalta sairaalassa, että onko kipuja. Siihen savolainen 5-kymppinen vääräleuka vastaa lähes aina juuri samalla tavalla kuin tuo mainoksen torikauppias; "suattaa olla tai suattaa olla olemattakii", aarrggh! Tai voit kysyä mitä muuta tahansa, selkeää vastausta tuskin saa...

Kuuden Savossa asutun vuoden jälkeen sentään ymmärrän, mitä minulle puhutaan. Aluksi kun oli jopa sellaisia lauseita, joista en ymmärtänyt mitään. Esim: "en löydä sijojani" (?!?) Siis mitä ihmettä? Tai: "aika välleesti" tai "tuo mulle leipäkakku". Siinä oli pohjoisen likalla nieleskelemistä, kun yritti savolaisten juttuja tulkita.

Noh, tämä nyt oli tälläistä karkeaa yleistystä, kenenkään ei pidä ottaa tästä nokkiinsa. Kommervenkkinsä ne on kaikilla maakunnilla. Tämä savolaisuus tuli vain mieleen tämän päivän Savon Sanomia lukiessani:

Ja sarjakuva aasinsiltana vaihdan seuraavaan juttuun. Ostin tänään uuden kännykän. Kytkykaupalla. Kahden vuoden. Höh, minulla kun ei yksikään kännykkä ole kestänyt vuotta kauempaa. Mitähän operaattorilla tekevät, kun puhelin hajoaa vuoden päästä? En koskaan ole varsinaisesti kovakouraisella käsittelyllä saanut puhelinta hajalleen. Ne vain eivät kestä minua. Säteileeköhän minun pää tai jotain? Mutta uusi puhelin on punainen, ihana.

-Vika