Viime päivinä on taas tullut mietittyä elämää ja sitä, miten sen viettäisi.

Työt aiheuttaa päänvaivaa. Jos rahaa olisi yllin kyllin, niin niiden suhteen ei olisi minkäänlaista ongelmaa. Voisin aivan hyvin viettää kotirouvan päiviä. Hoitelisin kotia, leipoisin, nukkuisin päiväunia, hankkisin Englannin bulldogin Viiville (=Russelimme) kaveriksi, ottaisin pari kanaa ja lampaita... ja tietty ompelisin ja virkkaisin ja neuloisin ja tekisin ristipistoja...

Työt aiheuttaa päänvaivaa siksi, että niitä on tarjolla liikaa. Kun en osaa päättää, mitä tekis ja milloin tekis . Sairaanhoitajille tuntuu olevan tarvetta joka puolella ja niitä hommia sais paiskia niin paljon kuin vain jaksaa.

Mutta kun pitäis päättää. Joka paikassa ei voi olla. Ja oman firmankin asiat pitäis jossain välissä hoidella. Mihin kaikkeen yksi ihminen ehtii?

Tuskaista miettiä tälläisiä.

Ajatustyötä helpottamaan aloitin oikein ronskin virkkaustyön, vaaleanpunaisen vessan maton trikookuteesta. Tikki on puhunut jo kauan, että pitäisi tehdä vaaleanpunainen vessan matto, meinasi toteuttaa sen räsyvirkkauksella. Minä nappasin numeron 10 virkkuukoukun ja ohutta trikookudetta ja tästä se lähtee...

Näyttää kuvassa vaaleammalta kuin oikeasti on .

-Vika-