Tikki kertoi muutama päivä sitten olevansa porsas.

Nyt Vikakin tunnustaa olevansa porsas, mutta vain työpöydän kohdalla.

Mies aina ihmettelee, miten tästä kaaoksesta löytyy kaikki tarvittava. Mutta homman salaisuus on se, että tähän pöytään ei koske kukaan muu kuin minä. Niinpä tiedän tasan tarkkaan, missä pinossa tai kasassa jokin tärkeä paperi on. Ainakin yleensä.

Yleensä minua stressaa hirveästi, jos jokin kaappi tai pöytä on sekaisin. Se suorastaan raastaa minun hermoja. Mutta työpöytä on jokin omituinen poikkeama, vaikka voisi kuvitella, että juuri sen pitäisin tip top-järjestyksessä.

Tänään olen menossa yövuoroon töihin. Ennen yörupeamaa en yleensä suostu laittamaan ruokaa, niinpä en myöskään tänään. Ja kun mieskin on kipeänä, niin vein perheeni paikalliselle huoltoasemalla lounaalle.

Minusta nykyään on ihan kummallista, että ainakaan täältä meidän paikkakunnalta ei löydy sellaista lounaspaikkaa, mistä saisi ihan oikeaa, kunnollista, suomalaista ruokaa. Siis seisovasta pöydästä lounaana (=nopeasti). Kaikki ravintolat tarjoaa ranskalaisia, pizzaa, kermakiusauksia ym rasvalla ja suolalla kyllästettyä ruokaa. Ja sellaista en suostu lapsilleni arkena tarjoamaan. Ainoat paikat, mistä saa oikeaa ruokaa nopeasti, ovat huoltoasemat. Paikallisen Teboilin salaattipöytä hakkaa mennen tullen varsinaisten ruokaravintoloiden salaattitarjonnan. Ja pitkästä aikaa sain kypsiä kasviksia, jotka eivät ole vetiseksi mössöksi keitettyjä vaan vielä sopivasti pureskeltavia. Jotenkin tämä on minusta outoa. Onko niin, että ihmiset haluavat aina sitä samaa pizzaa ja ranskiksia? Ja sitä sitten ravintoloissa tarjotaan kiireisille ihmisille. Tilaamallahan kyllä saa hyvääkin ruokaa, mutta kun siihen aina ole aikaa puolen tunnin ruokatauolla...

Tulipahan taas marmatettua, auts!

-Vika-