Olen taas hypännyt entisen elämäni "rooliin" viikon ajaksi; olen sairaanhoitajan hommissa paikallisessa terveyskeskuksessa.

Minulla oli ihan vakituinen työpaikka samassa paikassa usean vuoden ajan, kunnes muutama vuosi sitten mitta tuli täyteen näissä hommissa ja irtisanoin itseni.  Pari vuotta meni, etten edes ajatellut paluuta sairaanhoitajan tehtäviin. Olin oikein onnellinen käsityöalan yrittäjänä. Syksyllä huomasin pikkuhiljaa ajatusteni muuttuneen, ehkäpä sittenkin voisin tehdä välillä hoitajankin työtä. Nyt olen aina silloin tällöin käynyt muutaman päivän jaksoja entisessä työpaikassani. Työn raskaus ei ole näinä vuosina hävinnyt minnekään, mutta nyt osaan suhtautua asioihin hieman "kevyemmin", kun olen vain käypäläinen. Pitempään sijaisuuteen tai puhumattakaan vakituisesta toimesta, en suostu (ainakaan vielä), en missään nimessä! Ajatuskin saa kylmän hien nousemaan otsalle... Mutta vaihtelua tämä työ tuo siihen tavalliseen arkeen ja pysyypähän vaivalla hankittu ammattitaito edes jotenkin hyppysissä!

Vakuutusyhtiöstä soittivat viime viikolla ja katsottiin ajan tasalle kaikki yrittäjän vakuutusasiat, mukaan lukien työeläkevakuutus. Tässä yhteydessä sanoin tekeväni myös ihan "oikeita töitä" sairaanhoitajana, karttuuhan sitä eläkettä sieltäkin (ehkä...?). Vakuutusvirkailija tuumasi iloisena, että "ai jaa, tämä yrittäminen onkin sinulle vain mukava harrastus!". Siinä vaiheessa piti nielaista kaksi kertaa, ennen kuin sanoin mitään. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni ja sanoin vain, että ehkä se on kuitenkin nämä hoitajan hommat se harrastus. Aaarrgghh, yrittäjänä pistän kaiken peliin joka ikinen päivä ja todella teen töitä yritykseni eteen. Pystyyköhän kukaan enää Suomessa "harrastamaan" yritystoimintaa?

No, tämä nyt oli tälläinen papatus...

Mutta tälläinen koru koristaa minun kaulaani tämän viikon.

-Vika-