Aina välillä on yksinkertaisesti saatava hypistellä arvotavaraa, ja ohessa muutamia harakkakohtauksen tuotos. Piinaa ja Romanoffia swarovskeilla.  Hopeaketjujen punominen on kertakaikkisen mukanaan vievää, iltasella helposti aika hurahtaa huomaamatta puoleen yöhön kun minä lisään enää vain yhden kierroksen...

                                         ~~~~~~~~

Tänään olen pohtinut sitä kuinka totta on että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Töihinkin soitteli tänään mummo pyhää raivoa täynnä, syytä en lopulta koskaan saanut selville, mutta aikani juteltuani mukavia hänen kanssaan oli hän lopulta todella hyväntuulinen ja toivotteli oikein mukavaa työpäivän jatkoa. Aina tosi ei kyllä jaksaisi ottaa edes asiakkailta natkutusta asiasta joka ei johdu minusta enkä minä voi asiaa edes miksikään muuttaa, mutta yllättävän usein keskustelun sävy muuttuu aivan päinvastaiseen suuntaan kuin vain jaksaa itse olla iloinen ja ystävällinen. Toinen tänään mietityttänyt asia on maahanmuuttajien ongelmat työllistymisessä. Aina jaksetaan osoitella sormella niitä harvoja, jotka haluavat elää ilman omaa työpanostaan,  mutta nämä jotka todella haluavat töitä tehdä ja varmasti olisivat todella loistavia työntekijöitä kohtaavat aivan liian paljon hankaluuksia hakiessaan paikkaansa suomalaisessa työkulttuurissa. Että tällainen mietiskelevä päivä tänään... Voi näitä maailman murheita, auttaisiko esimerkiksi mohairlanka tähän maailman painoon harteillani? Ja huomenna vapaapäivä, otan varmuuden vuoksi yhden siiderin  ~Tikki