Mutta multapa sellaisenkin silti saa!

Vaikka käsityöläisen elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, minulla ruusuja kyllä riittää.

Messuilla esittelin neulahuovutusta ja siinä sivussa syntyy "muutama" huovutettu ruusu.

Ja minne nämä kaikki päätyvät? Monet niistä päätyvät ihanien pikkutyttöjen ja poikien mukaan jotka käyvät ihastelemassa osastollamme käsityöalan ihanuuksia, monet päätyvät mukavien rouvien hatun reunaan, mutta silti niitä riittää myös minun tildavessaani.

Ei ole heteromiehen vessa meinaan tuo minun vessani! Tyttäreni ystävät sanovat aina että "oi ihana vessa", mutta perheessämme vierailevat miehet eivät sitten kommentoikaan oikeen mitään...

Kuvassa mukavasti näkyy murto-osa vaatimattomasta korukokoelmastani.

Messut Vaasassa ohi.

Toinen yö meni ihan nukkuessa, uni vei mukanaan jo kymmenen aikaan, ja kun mieheni yritti tavoitella meitä kuvitellen meidän olevan kuitenkin hereillä ja pahimmassa tapauksessa rimputtelemassa Vaasan yöelämässä, kyselimme puolinukuksissa toisiltamme että mikä tuo ääni on, ja jatkoimme autuaallisena unia.

Tästä lienee arvioitavissa messujen väsyttävyysaste.

Mukavaa oli, ja kuten jo aiemmin sanoinkin, olivat Vaasalaiset harvinaisen mukavia! Juttelivat kovasti, ja kärsivällisesti odottivat vuoroaan.

Itselle messuilta tarttui mukaan ihanaa lankaa, tildarompetta ja aitoja karamelleja lapsille ja miehelle joka piti taloutta pystyssä taas viikonlopun. Seuraavaksi vuorossa Helsinki. Kohta on myös korukurssin vuoro. Ei siis ole vapaa-ajanvietto ongelmia tiedossa (taaskaan) vähään aikaan!

-Tikki kuittaa tältä päivältä, Vika lienee vielä tyrmässä messujen jäljiltä :)