Näin jossain korublogissa kuvan ihanan runsaasta makeanvedenhelmirannekorusta. Valitettavasti en yrityksistä huolimatta löytänyt tätä inspiraation lähdettä enää. Ajatus kuitenkaan ei jättänyt minua rauhaan, ja seurauksena sitten pyörittelin oheisen tuotoksen:

 

Turkooseja makeanvedenhelmiä hyvin erilaisissa muodoissaan ja fasettihiottuja lasihelmiä ja aika monta korupiikkiä...

Ja kun kerta korupiikeistä halusin eroon päästä, niin seuraavaksi tartuin punaiseen:

Punaisa lasihelmiä fasettihoittuna ja huurteisena. Kauniin syvänpunainen ja helisevä tuli tästä.

Ja sitten teki tietty mieli itsellenikin jotain, ja hieman räväkämpää värilaatua:

 

Näyttää omituiselle ja sitä myös on.

 

Joten korupiikit kävi vähiin, auttaakohan sisko pulasta?

 

                                   ~~~~

 

Pidin eilisen vapaata, ainakin melkein. Vähän tuli tehtyä töitä puhelimessa, mutta sekin kotikalsarit jalassa, joten sitä ei lasketa. Nyt on ihan sunnuntaiolo, onneksi mies lähti karkkipäiväostoksille, ehkä sitten saan oman sisäisen kalenterini lauantaille. Tänään olen lähinnä selaillut ihmisten blogeja ja ihastellut ihmisten luovuutta. Paras inspiraationlähde onkin minulle kauniiden asioiden katselu, esimerkiksi Tricia Guildin kuvakirjat on aivan ihania, värejä ja niiden yhdistelmiä oikein superannoksena.

Näin unta kesästä, en ole lainkaan talvi-ihminen, inhoan kylmää ja pimeää. Haaveilen, että jossain vaiheessa voisimme muuttaa jonnekin lämpimään, missä talvellakin riittää asusteeksi shortsit ja t-paita. Liekö lapsuuden traumoja kotiseuduilta, pakkasennätyksiä ja kaamosta. Silloin oli ihan normaalia, että autonrenkaat olivat yön aikana jäätyneet alhaalta tasaiseksi, ja sitten ajeltiin neliskanttisilla renkailla. Samoin oli ihan ok jos talo oli lumen keskellä niin, että ikkunat piti kaivaa esiin jos halusi ulos nähdä. Tosi ulos ei silti nähnyt kun siellä oli niin pimeää Joten kesää odotellessa ja lisääntyvästä valosta varovaisen toiveikkaissa tunnelmissa tässä kevään merkkejä tiiraillaan. Talvella tarvitsin unta paljon enemmän, ja jo nyt lisääntyneet valoisat tunnit on vähentäneet unentarpeeni jonkinlaiseen järjelliseen määrään.

Kevättä odotellen, villasukat jalassa

~Tikki