Kaksi päivää on mennyt mahdottoman Kiukun ja Ärsytyksen vallassa. Mikään ei oikeen tunnu sujuvan, ja stressi painaa päälle, ja turhautuminen iskee. Käytännön jutut mättää, jopa ikuinen ja uskollinen kulkijakaverini, oma saappinikin temppuili minulle eilen. Ajoin säkkipimeässä ja liukkaassa kelissä työmatkalta takaisin kotiin illalla ennen yhdeksää, ja saab pirulainen keksi että ei muija mitään ajovaloja kaipaa, joko pitkät tai ei mitään. Tosi kiva kun joku tuli vastaan räpätä valot kokonaan pois säkkipimeässä. Ja autoja tuli vastaan aika monta... No tienreunaan, ja hyväntuulinen ja lämminsävyinen soitto miehelle, konepelti auki ja rele paikalleen.

Toisekseen ärsyttää eräs nimeltämainitsematon saksalainen nettikauppa, joka yritti tosissaan koetella suomalaista kuluttajansuojaa. Vasta uhkailu rikosilmoituksella sai säpinää aikaiseksi. Ja ja ja... Tuntuu että nyt ei mikään suju, ja kaikki on Ärsyttävää! Mieskin osaa rassata hermoja (kylläpä valmiiksi tehty ruoka ja lempikirjan haku kirjasto osaakin olla ilkeää). Ehkäpä se siitä helpottaa kun perjantaina töistä karkaan jo yhden jälkeen ja hyppään junaan kohti Helsinkiä ja messuja. Taidan harrastaa lohtushoppailua ja lohtusyömistä ja lohtuseurustelua siskon kanssa. Vain toinen yhtä "rauhallinen" ja "seesteinen" ja "epätempperamenttinen" ja "kärsivällinen" ymmärtää toista samanlaista. Tällä kertaa hotellin palohälyttimien on parempi olla hiljaa, muuten voi minulta tulla rakentavaa kritiikkiä.

Tulipahan papatettua! Kiukkuani purin luonnollisesti myös korun tekoon. Tein Voimaa Antavan Korun: kiukkua kuvaa violetit ametistit, ja koru jatkuu pehmoisen ja hempeän väriseen Onneen, ruusukvartsiin. Ruusukvartsit saivat rinnalleen kulkemaan elämän pieniä timanttihetkiä, violetteja awarovskeja. Näinhän se elämä kulkee; välillä kaikki mättää, mutta perästä seuraa taas tasaisempaa tyytyväisyyttä.

Sain eilen työkaveriltani ihanan runon, Kiitos Eva :

 

Aamuisin seison

kylpyhuoneessani

ja katson peiliin.

Vetoavasti.

Ei mitään uutta.

Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuin

ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin

Löysin kymmenen varvasta.

Kymmenen hurmaavaa

varvasta.

Solakkaa varvasta.

Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin,

että kyllä kannattaa elää

kun on näin hurmaavat varpaat.

"Lassi Sinkkonen"