Jostain syystä olen tehnyt useampia mustia koruja viime aikoina. Itse en mustaa pue päälleni kovinkaan usein, ja jos puenkin, niin ainakin jotain värikästä tulee piristykseksi koruina. Mutta syystä tahi toisesta nyt syntyy mustia koruja, tänään taas yksi. Ei ole minun koruni tämäkään, vaikka mielestäni ihan onnistunut onkin. Eiköhän tämäkin silti kodin löydä. Onkohan musta kausi oire salmiakin puutteesta? Kovasti nimittäin (taas) tekisi mieli draculakarkkeja, salmiakkikaloja ja muita ihanuuksia... Pitäiskö tehdä väen väkisin jotain vihreää, jos mieliteot sitten siirtyisi tuonne salaattipuolelle?!

Ja vielä kuva siitä ainoasta työstä, mikä minun piti tehdä, eli poncho pienelle tytöntyllerölle, joka pitää kimaltavasta. Mukava malli, Novitan sivuilta erittäin löyhästi ohjeen mukaan tosin tehty, Novitan Cocos- langasta. En ikinä enää pysty virkkaamaan muilla koukuilla kuin Cloverin ergonomisilla koukuilla, ovat sen verta ylivoimaisia ja ranteita säästäviä.  Pyyntönä poncholle oli lilaa ja kimaltavaa, eiköhän tässä molempia ole? Oheen oli pakko tehdä tytölle pieni lahja minulta, ponchosta poimituin värein tehty rannekoru.

~Tikki hirveän inspiraation kourissa